Tässä on äidinkielen toiselle kurssille kirjoittamani aineistoessee, jossa pohdin nyky-yhteiskunnan vaikutuksia ihmisiin. :)
Nykyistä yhteiskuntaa voidaan jo kutsua
suoritusyhteiskunnaksi. Päätavoitteena ei enää ole ihmisten hyvinvointi, vaan pikemminkin
työtehon ja suoritusten maksimoiminen. Nykyään oletetaan ihmisten olevan
koneita, jotka jaksavat ainaista suoritusta, mutta todellisuus ei ole näin
mustavalkoinen. Ihmiset romahtelevat jatkuvan paineen alla ja vain vahvimmat
selviytyvät, heikommat putoavat alta aikayksikön vauhtia kiihdyttävästä
suorituskelkasta.
Jo pienten lasten odotetaan olevan tehokkaita ja tekevän
päätöksiä harkiten. Paineet kasvavat vanhenemisen myötä, ja lukiossa tahti on
jo melkoinen. Lukion valitessaan nuoren on valmistauduttava kolmen vuoden
tasapainotteluun opiskelun ja sosiaalisen elämän välillä. Ja vaikka kuinka
valmistautuisi lukioon, työmäärä yllättää silti. Sosiaalinen elämä saattaa
jäädä vähemmälle, mikä vaikuttaa suoraan opiskelijan terveyteen ja jaksamiseen.
Mikä sitten on tämän kaiken suorittamisen päämäärä?
Onnellisuustukija Markku Ojanen kirjoittaa Vantaan-Sanomissa 15.4.2013
julkaistussa artikkelissaan ”Täydellisyyden tavoittelu on mennyt liian
pitkälle”, että kaikkien suoritusten takana on liiallisuuksiin paisunut
täydellisyyden tavoittelu. Ojanen kiteyttää artikkeliinsa ihmisten
ajattelumaailman, jonka mukaan, nykyhetken ollessa täydellinen, ihminen
murehtii epätäydellistä lapsuuttaan.
Onnellisuuden tavoittelusta on tullut suorittamista ja
suorittaminen aiheuttaa ihmisille stressiä. Onko suoritusyhteiskunnassa elävän
mahdollista olla onnellinen? Nykyisellä työtahdilla voi olla pitkäaikaisiakin
haittavaikutuksia. Voiko ihmiskunta polttaa itsensä loppuun? Onko mahdollista,
että jopa elinajanodotteet laskevat? Onko ihmiskunta tullut tiensä päähän,
alkaako tästä alamäki? Nykyisen kaltainen toiminta on meille uutta, ja siksi se
herättää paljon kysymyksiä. Vahvat yksilöt pitävät toimintaa vielä yllä,
samalla kun heikommat räpiköivät pysyäkseen pinnalla.
Mikä meidät sitten ajaa jatkuvaan suorittamisen paineeseen?
Miksi koemme painetta suorituksistamme ja teoistamme?
Henkilökohtaisesti uskon, että paineet ovat vain omissa
päissämme. Lukion aloitettuani, olen huomannut stressaavani milloin mistäkin
testistä tai kirjoitelmasta. Haluan pärjätä muiden joukossa vähintäänkin yhtä
hyvin, ja tästä syystä koen jatkuvaa suorittamisen painetta. Olen aina ollut
ankara itseäni kohtaan, mutta nyt se on vielä lisääntynyt. Miksi ihmeessä
odotan itseltäni mahdottomuuksia, kun en odota niitä muiltakaan? Itseään
kohtaan pitäisi olla sallivampi, mutta ainakin omalla kohdalla se on vielä
harjoittelun takana.
Uutta tietoa suolletaan meille jatkuvalla syötöllä.
Jatkuvasti puhelimiimme kilahtaa uutta informaatiota joko maailman tapahtumista
tai sitten ystäviemme elämistä. Ei ihme, että tunnemme olevamme välillä aivan
sekaisin. Tiedon paljous on jo vaikuttanut ihmisiin. 11/2011 Demissä
julkaistussa Päivi Lehtomurron artikkelissa ”Keskity tähän” kerrotaan, että
ihmisten keskittymiskyky on vuosien saatossa laskenut 20 minuutista vain
seitsemään sekuntiin. Muutos on käsittämätön, mutta toisaalta ymmärrettävä.
Tiedon helppo saatavuus on vaikuttanut myös muistiimme.
Lehtomurron artikkelissa kirjoitetaan osuvasti, että nykyään ihmiset eivät koita
muistaa asioita yhtä kovasti kuin ennen, vaan miettivät, mistä tiedon saisi
hankittua helpoiten ja nopeiten.
Artikkelissa myös haastetaan lukijoita kokeilemaan viiden
minuutin meditointia. Luettuani artikkelin, kokeilin. Huomasin, että ainakin
omalla kohdallani väitteet lyhyestä keskittymiskyvystä pitivät paikkansa.
Istuin lattialla, ja jo hetken kuluttua mieleni teki kurkistaa puhelimeen, ja
tarkistaa, onko viisi minuuttia jo mennyt. Selvisin haasteesta, mutta helppoa
se ei ollut.
Satakunnankansassa 5.1.2014 julkaistussa kolumnissaan ”Kohti
parempaa suoritusyhteiskuntaa” Päivi Saarilahti neuvoo ihmisiä listaamaan
häiriötekijöitä, välttääkseen niitä. Saarilahti mainitsee myös, että itse
suoritusyhteiskunta – termi voi joutua jonon jatkoksi. Tämä on hyvä kommentti,
joka tukee teoriaa heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Sana
suoritusyhteiskunta voi jo aiheuttaa meissä suorittamisen paineen.
Suoritusyhteiskunta ajaa ihmisiä ahdinkoon, ja vahvemmat
erottuvat heikommista. Onko yhteiskunta tarpeeksi kehittynyt ja vahva pitämään
heikompiakin pinnalla, vai uppoavatko he paineiden alle? Tuleeko joskus raja
vastaan? Milloin on tauon paikka? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vain aika voi
antaa vastauksen. Sitä odottaessa ainoa vaihtoehto on yrittää pysyä alati kiihtyvässä
tahdissa mukana.
Lähteet:
Ojanen, Markku. Verkkosivusto. Saatavilla:
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/232570-professori-taydellisyyden-tavoittelussa-on-menty-liian-pitkalle
(Luettu 16.12.2015)
Lehtimurto, Päivi. Keskity tähän. Demi 11/2011, s.51.
Saarilahti, Päivi. Verkkosivusto. Saatavilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti