torstai 14. tammikuuta 2016

Suoritusyhteiskunta


Tässä on äidinkielen toiselle kurssille kirjoittamani aineistoessee, jossa pohdin nyky-yhteiskunnan vaikutuksia ihmisiin. :)


Nykyistä yhteiskuntaa voidaan jo kutsua suoritusyhteiskunnaksi. Päätavoitteena ei enää ole ihmisten hyvinvointi, vaan pikemminkin työtehon ja suoritusten maksimoiminen. Nykyään oletetaan ihmisten olevan koneita, jotka jaksavat ainaista suoritusta, mutta todellisuus ei ole näin mustavalkoinen. Ihmiset romahtelevat jatkuvan paineen alla ja vain vahvimmat selviytyvät, heikommat putoavat alta aikayksikön vauhtia kiihdyttävästä suorituskelkasta.

Jo pienten lasten odotetaan olevan tehokkaita ja tekevän päätöksiä harkiten. Paineet kasvavat vanhenemisen myötä, ja lukiossa tahti on jo melkoinen. Lukion valitessaan nuoren on valmistauduttava kolmen vuoden tasapainotteluun opiskelun ja sosiaalisen elämän välillä. Ja vaikka kuinka valmistautuisi lukioon, työmäärä yllättää silti. Sosiaalinen elämä saattaa jäädä vähemmälle, mikä vaikuttaa suoraan opiskelijan terveyteen ja jaksamiseen.

Mikä sitten on tämän kaiken suorittamisen päämäärä? Onnellisuustukija Markku Ojanen kirjoittaa Vantaan-Sanomissa 15.4.2013 julkaistussa artikkelissaan ”Täydellisyyden tavoittelu on mennyt liian pitkälle”, että kaikkien suoritusten takana on liiallisuuksiin paisunut täydellisyyden tavoittelu. Ojanen kiteyttää artikkeliinsa ihmisten ajattelumaailman, jonka mukaan, nykyhetken ollessa täydellinen, ihminen murehtii epätäydellistä lapsuuttaan.

Onnellisuuden tavoittelusta on tullut suorittamista ja suorittaminen aiheuttaa ihmisille stressiä. Onko suoritusyhteiskunnassa elävän mahdollista olla onnellinen? Nykyisellä työtahdilla voi olla pitkäaikaisiakin haittavaikutuksia. Voiko ihmiskunta polttaa itsensä loppuun? Onko mahdollista, että jopa elinajanodotteet laskevat? Onko ihmiskunta tullut tiensä päähän, alkaako tästä alamäki? Nykyisen kaltainen toiminta on meille uutta, ja siksi se herättää paljon kysymyksiä. Vahvat yksilöt pitävät toimintaa vielä yllä, samalla kun heikommat räpiköivät pysyäkseen pinnalla.

Mikä meidät sitten ajaa jatkuvaan suorittamisen paineeseen? Miksi koemme painetta suorituksistamme ja teoistamme?

Henkilökohtaisesti uskon, että paineet ovat vain omissa päissämme. Lukion aloitettuani, olen huomannut stressaavani milloin mistäkin testistä tai kirjoitelmasta. Haluan pärjätä muiden joukossa vähintäänkin yhtä hyvin, ja tästä syystä koen jatkuvaa suorittamisen painetta. Olen aina ollut ankara itseäni kohtaan, mutta nyt se on vielä lisääntynyt. Miksi ihmeessä odotan itseltäni mahdottomuuksia, kun en odota niitä muiltakaan? Itseään kohtaan pitäisi olla sallivampi, mutta ainakin omalla kohdalla se on vielä harjoittelun takana.

Uutta tietoa suolletaan meille jatkuvalla syötöllä. Jatkuvasti puhelimiimme kilahtaa uutta informaatiota joko maailman tapahtumista tai sitten ystäviemme elämistä. Ei ihme, että tunnemme olevamme välillä aivan sekaisin. Tiedon paljous on jo vaikuttanut ihmisiin. 11/2011 Demissä julkaistussa Päivi Lehtomurron artikkelissa ”Keskity tähän” kerrotaan, että ihmisten keskittymiskyky on vuosien saatossa laskenut 20 minuutista vain seitsemään sekuntiin. Muutos on käsittämätön, mutta toisaalta ymmärrettävä.

Tiedon helppo saatavuus on vaikuttanut myös muistiimme. Lehtomurron artikkelissa kirjoitetaan osuvasti, että nykyään ihmiset eivät koita muistaa asioita yhtä kovasti kuin ennen, vaan miettivät, mistä tiedon saisi hankittua helpoiten ja nopeiten.


Artikkelissa myös haastetaan lukijoita kokeilemaan viiden minuutin meditointia. Luettuani artikkelin, kokeilin. Huomasin, että ainakin omalla kohdallani väitteet lyhyestä keskittymiskyvystä pitivät paikkansa. Istuin lattialla, ja jo hetken kuluttua mieleni teki kurkistaa puhelimeen, ja tarkistaa, onko viisi minuuttia jo mennyt. Selvisin haasteesta, mutta helppoa se ei ollut.

Satakunnankansassa 5.1.2014 julkaistussa kolumnissaan ”Kohti parempaa suoritusyhteiskuntaa” Päivi Saarilahti neuvoo ihmisiä listaamaan häiriötekijöitä, välttääkseen niitä. Saarilahti mainitsee myös, että itse suoritusyhteiskunta – termi voi joutua jonon jatkoksi. Tämä on hyvä kommentti, joka tukee teoriaa heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Sana suoritusyhteiskunta voi jo aiheuttaa meissä suorittamisen paineen.

Suoritusyhteiskunta ajaa ihmisiä ahdinkoon, ja vahvemmat erottuvat heikommista. Onko yhteiskunta tarpeeksi kehittynyt ja vahva pitämään heikompiakin pinnalla, vai uppoavatko he paineiden alle? Tuleeko joskus raja vastaan? Milloin on tauon paikka? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vain aika voi antaa vastauksen. Sitä odottaessa ainoa vaihtoehto on yrittää pysyä alati kiihtyvässä tahdissa mukana.

Lähteet:
Ojanen, Markku. Verkkosivusto. Saatavilla:

Lehtimurto, Päivi. Keskity tähän. Demi 11/2011, s.51.

Saarilahti, Päivi. Verkkosivusto. Saatavilla:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti